Jugalbhandi

Intialainen muusikko Apurba Mukherjee ja tabla-soitin.

”Give me little bit of volume!” Apurba Mukherjee huutaa lavalta salin toisessa päässä olevalle äänimiehelle.

Lavalla olevan kahden itämaisen maton päällä istuvat kaksi intialaista miestä ja nainen. On sound checkin aika ja istun kamera sylissä tyhjässä katsomossa. En tiedä mitä odottaa perinteiseltä intialaiselta musiikilta. En edes osaa yhdistää soittimen nimeä soittimeen.

”Dum dum dum! It’s coming up, thank you!” sarodia pitkillä kynsillään soittava Partho Sarothy sanoo rauhallisella äänellä.

Pujottelen mokkakankaalla verhoiltujen tuolien välistä kohti salia, seison miesten takana lavan pimeässä osassa ja yritän kuvata erilaisia soittimia. Uteliaisuuteni pienten rumpujen kaltaista tablaa kohtaan voittaa ja kumarrun Apurban viereen koskettaakseni vuohennahasta tehtyä kalvoa. Se on kivikova pinta ja en voi ymmärtää kuinka kenenkään ranteet kestäisivät usean tunnin soittamista. Hän on silminnähden hyvin ylpeä taidostaan soittaa tablaa ja ei jätä suojaamatta tablan pintaa tauon ajaksi kahdella paksulla levyllä. ”It’s the light, it’s bad for the skin.” 

Kalkutalaisen Indrani Mukherjeen laulu tunkeutuu syvälle vatsaan ja näen maailman aivan erilaisena. Korkea lauluääni on ainut kuulemani ääni, luomeni painuvat pakostakin kiinni sound checkin aikana.

”Naa…naaa…naaa…make it less… naa… naa…” Indrani avaa ääntään ja jatkaa hypnoottiselta kuulostavaa lauluaan. 

Sound check jatkuu soittajien täyttäessä tyhjän salin soinneilla. Kuvittelen naisen laulavan kadotetusta rakkaudesta, surusta tai sodasta. En vielä tiedä esityksen olevan melkein kokonaan improvisoitua ja musikaalisen dialogin olevan kolmen muusikon välistä keskustelua.

Partho Sarothy esittelemässä illan värivalintaansa.

Illan esitykseen on vielä aikaa tunti ja vietämme sen takahuoneessa istuen. Syvää energiaa huokuvan Parthon kanssa on helppo keskustella intialaisesta musiikista ja hänen elämästään. 

Hän kertoo Kalkutan olevan maailman musiikkikeskus, mutta hänen rakkautensa musiikkia kohtaan tuli jo edesmenneeltä jalkapalloilija-isältä. Lapsesta saakka soittanut ja yksityisopetusta saanut Partho elättää itsensä ja perheensä rakastamallaan työllä. 

”I don’t believe in artificial art”, mustalla nahkasohvalla istuva Partho jatkaa ja kumartuu eteenpäin. En voi uskoa tämän miehen musiikkiuran jo kestäneen neljää vuosikymmentä, hän ei näytä 51-vuotiaalta. Itseoppineen muusikon intohimo soittamista kohtaan ei ole sammunut.

Caisan kulttuurikeskuksessa järjestettävä kolmen kalkuttalaisen muusikon esitys Jugalbhandi on osa heidän Suomen-kiertuettaan (5.-8.11). Tällä kokoonpanolla he esiintyvät vielä helsinkiläisellä Sahaja Yoga Centerillä ja Hare Krishna – temppelissä.

Suomen jälkeen Apurba ja Indrani Mukherjee jatkavat Italiaan esiintymään Venetsiassa ja Bolognassa.

Lisätietoja Suomen-esiintymisistä: Shubert Daniel 046 6113943

Partho Sarodi
Kulttuurikeskus Caisa

Teksti ja kuvat: Anna-Maria Tukiainen

Dinner for women

Sitting on a mattress as a guest I realized that I had made a huge mistake. You can take an Afghan family away from Afghanistan but you can never take the culture nor the religion away. I had underestimated the power of the culture when I was sitting on a hard floor next to my photographer.

We had become guests and as the father of the family was away, the "uncle" had arrived to speak with us, to tell his views about Afghanistan. Needless to say I didn't get the interview nor the pictures I was after.

The women of the family became transparent, a young girl of 14 was the interpreter when I asked something too sentisive from her "uncle". The Pakistani man introduced himself as family's uncle and wanted to speak with us, why we, white Western women, wanted to know about Afghanistan? It became a play, he acting and I refucing to go along with his ideas of Kabul and sunnis.

I didn't feel confortable with the idea of him being a shia. He said something that made my lips shake (this ammused my photographer), he had paid smugglers to arrive in Finland. More he spoke about negative things of a country that isn't even his, I became very interested about the motives behind his behaviour. What lies in Afghanistan and especially in Kabul? As he tried his very best to make me feel scared and swear that I'll never go there, it did the opposite. Maybe he just didn't get it.

I always keep my word. I'll be in Kabul next fall.

Violence against women

Director of News and Current affairs at 1TV Samiullah Mahdi.

Panelists Samiullah Mahdi, Saba Ayub-Riipinen and Alex Munive.

"We are fighting to create awareness."

Afghan TV-producer Sami Mahdi's first comment about his TV-show Niqab (the Mask) hit the audience; this young Afghan man was truly speaking about women to women. 80 percent of the audience at PLAN's Because I am a girl -seminar were women and as Mahdi put it, "in Afghanistan it would be 99 percent male audience".

During the Taliban-rule it was forbidden to own a TV-set, now 80 percent of Kabul's citizens have access to one. In a war-torn country there are now 65 TV-stations and 1TV-station is a bit different from the rest.

"I wanted to give those victims of violence a voice", Mahdi explains why he is making a program of 24 episodes about domestic violence and human rights.

Women talk about their painful stories behind a blue-and-white mask. The colors symbolize purity (white) and the pain of mothers of Afghanistan (blue). My heart missed a beat when Mahdi said "if you'll wear it, you'll feel like in a prison".

A silent voice

Victims' identities are protected and security of the burkha-wearing women appearing on the show is provided. Women are allowed to share their stories of domestic abuse, child marriages and prostitution.

Stories feature of young girls who are forced to marry or to work as a prostitute in Afghanistan or in Pakistan to provide for the family. Often girls traded for blood money are treated as slaves and cast-off from their own families. There is no return for girls and situation isn't stable for a lonely woman in a city like Kabul.

This quite radical talk show is changing the society and combating against child marriages and breaking the taboo of talking about domestic violence. Viewers of the show are divided into three categories: viewers who are against the concept of the show, viewers who believe it is only a commercial project (when in fact the program has no sponsors) and the third group of viewers who understand the concept and believe it will change the Afghan culture.

To be a journalist in Afghanistan is a dangerous profession and to do background research for the Mask is dangerous. It took one year to find women to talk about the violence they faced. The idea of the program is to shake the conscious of the society and to convince the victims to speak out about their situation. "With TV-programs we can change the minds" Mahdi said and continued about the importance of education in his country "education must be the first stone of our society".

In Afghanistan the challenge is to survive to live. As the wars and terrorism changed the country badly the situation of boys and girls are equally bad. Danger is real for both in the society and we should emphasize the non-violence values in schools and universities.

Gender based violence

Silence surrounds the violence women and girls face. How to break the silence? The Afghan men should support their women speaking out about the injustice in society. System isn't supporting and often women don't dare to break the silence because of the lack of justice from court.

"How to make the security?" Mahdi asked during a panel-discussion and spoke about the role of the religious leaders in an Islamic country. Little educated mullahs make big problems; they have lots of effect on people's minds and society.

The Mullah talks about Islam and the Quran on the program, just how those elements are affecting the viewers and correcting the misunderstandings of religion. "We play with that", Mahdi admits and keeps working on different levels to help the girls and women of Afghanistan with his TV-program.

Text and pictures: Anna-Maria Tukiainen

Revenge in Danish

Hämnden (Danish movie, director: Susanne Bier)

"Small pussy, big knife." Big Mac

As a doctor Anton (Mikael Persbrandt) is seen as a God-like figure in a refugee camp. At home his son is teased for being Swedish. After one hour of watching, the movie really begins or maybe I am too into Africa.

The circle of revenge is complete when white doctor decides warlod Big Mac's destiny. To spare slaughterer's life or revenge the deaths and sufferings of so many innocent women?

Fantastic movie about revenge, justice and hate after a loveone's death.

Hämnden trailer

Tsekkaa nämä tapahtumat!

Hotel Sahara perjantaina 25.11 klo 17.00

Mahtavia uusia seminaareja ja tapahtumia tulossa pitkin syksyä!

Ensimmäiset pakolaiselokuvafestivaalit Katajanokalla 25.-26.marraskuuta ovat varmasti tutustumisen arvoiset! Helsinki Refugee Film Festival

Hieman lähempänä ovat seuraavat maksuttomat seminaarit:

Plan, Koska olen tyttö
Poikien ja miesten rooli tyttöjen oikeuksien edistämisessä

North to North - women as agents of change

Young leaders making change

 As I'll have the pleasure and honor to interview tv-producer Sami Mahdi, I began my search for the perfect questions. He is the producer of a talk show Niqab (Mask), abused women are given the change to tell their storien behind a mask. It is very rare to meet a man who fights for women rights as openly as he does.

It wasn't only about the maltreatment of girls and women of Afghanistan why I got interested of him, it is all about the future of the country. To use the media to create something positive and to change the country. I am eternal optimist and hope I will be able to change the country throw tv-programs, too.

I didn't know much about Afghanistan and began my task from the very beginning, from NATO and US. The oppression of Afghan women was used as a justification for overthrowing the Taliban regime. The former first lady Laura Bush said after the US began bombing Afghanistan on the 7th October 2001 that "The fight against terrorism is also a fight for the rights and dignity of women".

Afghanistan remains one of the most dangerous places on the planet to be born female. 86 procent give birth without trained help and even in hospitals the midviwes abuse during labour (source:RAWA). Some women are given only half an hour to deliver. According to the Save the Children 14 procent of births are attended by professional birth attendants. In 2012 new midwives will be gratuating, it's estimated that 800 will join the current ones. Problems in Afghanistan are the location of clinics, old traditions, reluctant husbands, bad roads and poor transportation facilities.

 Is Afghanistan heading in the right direnction with its young leaders? When I write young leaders, I mean this generation's women and men together, not the women alone. This will be my main question to Sami. Can't wait to hear what he has to say.

Check this site and Alexis Myers's blog: Positive Change in the “Most Dangerous Country for Women” 

Young leaders making change

Tulossa Sami Mahdin haastattelu

Tulossa perjantaina 23.syyskuuta afganistalaisen tv-tuottaja Sami Mahdin haastattelu.

Sami Mahdi -CNN report on Mask-show

Immigration in Finland and Europe

Kulttuurituottaja Oge Eneh, kesk. Jorge Sampaio, oik. Ritva Viljanen

Maahanmuutto ja etniset suhteet olivat aiheina kulttuurikeskus Caisan järjestämässä paneelissa. 

Suomen maahanmuutto-ongelmiin otti kantaa kulttuurikeskus Caisan kulttuurituottaja Oge Eneh ilmaisten huolensa maahanmuuttajanaisten äänestämiskäyttäytymisestä.

Suomen kaltaisessa tasa-arvoisessa maassa naiset ovat tasavertaisia äänestäjiä, mutta tämä on monille maahanmuuttajanaisille uusi tapa astua esiin. Eneh käytti itseään esimerkkinä kertoessaan, ettei äänestäminen ollut mahdollista naisille. Ainoastaan miesten ajateltiin olevan tarpeeksi vahvoja tekemään poliittisia päätöksiä.

"Poliittinen osallistuminen pitäisi tuoda lähemmäs maahanmuuttajanaisia" Eneh totesi ja esitti demokratian tutustuttamista maahanmuuttajanaisille opetuksen muodossa.

Hän otti myös kantaa ilmaiseen koulutusjärjestelmään ja sen mukana tuomiin haasteisiin työllistymisestä tutkinnon suorittamisen jälkeen. Maahanmuuttajat kohtaavat kielimuurin ja syrjintää työmarkkinoilla aksentin tai vääränlaisen sukunimen takia. Toisen sukupolven maahanmuuttajat kohtaavat myös samoja ongelmia hyvästä kielitaidosta huolimatta, he eivät pärjää ensimmäistä sukupolvea paremmin.

Editor-in-chief of Helsinki Times Alexis Kouros

Laivaprostituution monet tavat

Prostituutiorinkejä on helpompi pyörittää merellä, koska lakien kiertäminen on helpompaa. Risteilyaluksilla henkilökunta pysyy suljetun oven takana ja todisteita laittomasta toiminnasta on hankalaa saada kasaan. 

Aina merellä tapahtuvaan prostituution pyörittämiseen ei tarvita kaukaista kohdetta.

Ruotsinlaivojen epäilyistä nousemalla vähän luksusasteikolla korkeammalle, tulee vastaan viime vuonna kohun aiheuttanut liikemies. Häntä syytettiin  luksusjahdilla tapahtuneesta prostituutioringin pyörittämisestä. Donald Trumpiin yhdistetty venäläis-amerikkalainen liikemies pyöritti bordellitoimintaa. Tosin hänen mukaansa venäläiset ja ukrainalaiset prostituoidut olivat oikeasti malleja.

Näin länsimaissa, mutta miten laillinen prostituutio vaikuttaa maailman toisella puolella olevassa saarivaltiossa?

Hieman erilaisempaa laivaprostituutiota on korealaisilla kalastusaluksilla tapahtuva prostituutio. Greenpeacen mukaan Tyynellä valtamerellä sijaitsevan saarivaltio Kiribatilla asuvat nuoret tytöt ansaitsevat lisäelantoa työskentelemällä prostituoituna. Prostituutio ei ole laitonta saarivaltiossa ja rajujen talousheilahduksien takia myös nuoret ovat uusien haasteiden edessä.

Ns. venetytöt työskentelevät prostituoituina korealaisilla kalastusaluksilla rahoittaen siten baarielämän, vaatevaraston tai tuodakseen kotiin rahaa. Eristyneisyys kansainvälisiltä markkinoilta pitää saarivaltiota riippuvaisena kalastuksesta, kookospähkinöistä ja ulkomaisesta avusta.

Alaikäiset tytöt tuovat perheelle rahaa kalakantojen huvetessa. Globaalisuuden vaikuttaessa saaren tyttöihin myös saaren terveystilanne kokee työllistymiskeinon vaikutukset. Saaren AIDS-luvut ovat suuret suhtautettuna asukaslukuun, 43 todettua AIDS-tartuntaa 92 000 asukkaan saarivaltiossa.

Kiribatin ongelmien takana ovat nuorisotyöttömyys, köyhyys ja huonot koulutusmahdollisuudet. Sosiaalisesti hyväksytty prostituutio vaikuttaa kultturillisesti, taloudellisesti ja terveydellisesti vielä pitkään.

Anna-Maria Tukiainen

HIV-tilanne Riiassa

HIV-keskuksessa tehdään ilmaisia pikatestejä asiakkaan taustasta riippumatta. Keskuksessa asioi prostituoitujen ja huumeiden käyttäjien lisäksi myös tartunnalle altistuneita naisia ja miehiä.

Latvian pääkaupungissa Riiassa toimiva HIV-keskus toimii kahden työntekijän voimin.

Monikieliset esitteet, kahvitarjoilu ja viherkasvit tekevät keskuksen pienestä vastaanottotilasta viihtyisän. Sininen tynnyri kiinnittää kumminkin huomion, se on kahden viikon aikana täyttynyt puolen metrin verran tyhjistä neuloista.

Latvian infektiosairauksien klinikan mukaan maaliskuuhun 2011 mennessä 2,2 miljoonan asukkaan maassa oli rekisteröity 4901 HIV-positiivista.

Suurin osa tartunnan saaneista on iältään 20–34-vuotiaita heteroseksuaalisessa suhteessa olevia, 44 prosenttia on suonensisäisten huumeiden käyttäjiä. – HIV-tilanne on pysynyt tasaisena lamasta johtuneen nopean heroiiniaallon jälkeen, kertoo kymmenen vuotta HIV-keskuksessa työskennellyt sairaanhoitaja.

Todellisten numeroiden saaminen on hankalaa, sillä kaikki haavoittuviin ihmisryhmiin luettavat HIV-positiiviset henkilöt eivät tiedä tartunnastaan. HIV-keskuksessa on mahdollista tehdä HIV-testin lisäksi myös raskaustesti ja tuberkuloositesti. – Nuoret naiset yrittävät päästä huumeriippuvuudestaan raskauden avulla, keskuksen sairaanhoitaja kertoo hiljaa.

Vuonna 2007 oli keskimääräisen arvion mukaan 400 HIV-kuolemaa, korkeimman arvion mukaan jopa kaksinkertaisesti. Vuoden 2009 tilastojen mukaan kuolemia oli noin tuhat.
Latviassa toimivan Papardes zieds – järjestö on lahjoittajien varassa toimiva seksuaalitietoa jakava järjestö. PR-vastaava Madara Aldinan mukaan sisäisten huumeiden käyttäjien lisäksi homoseksuaalit ja prostituoidut luetaan haavoittuviin ihmisryhmiin. Näissä kahdessa ihmisryhmässä on suurimmat HIV-positiivisten luvut.

Latvian pääkaupungissa Riiassa toimiva HIV-keskus auttaa alueen vähävaraisia, prostituoituja, sisäisten huumeiden käyttäjiä ja homoseksuaaleja. HIV-testaukset ja konsultointi ovat ilmaisia, keskuksissa voi myös vaihtaa likaiset ruiskeet uusiin. Sininen tynnyri tyhjennetään käytetyistä ruiskuista kerran kuukaudessa.

Anna-Maria Tukiainen

Naiset ihmiskaupan uhreina

UNODC video spot 'Work Abroad' - trafficking in human beings